Paanpa: Avaruuspukuinen mies

lvjcdr019
cd-r, edition of 50

31:35

May 2010

Intro / Kalibraatio / Jokin seuraa meitä (2:40)

Vilppulalainen rovasti kohtaa elämänsä pelottavimman näyn, osa 1 (3:11)

Ufohavaintolomake, kohta 16 (0:23)

Ufohavaintolomake, kohta 17 (0:21)

Ufohavaintolomake, kohta 18 (0:09)

Ufohavaintolomake, kohta 19 (0:16)

Ufohavaintolomake, kohta 20 (0:49)

15 miljoonaa amerikkalaista nähnyt Ufon? (6:10)

Avaruuspukuinen mies (2:57)

Ufohavaintolomake, kohta 9 (0:19)

Ufohavaintolomake, kohta 14 (0:47)

Ufohavaintolomake, kohta 24 (0:14)

Välitila (5:57)

Vilppulalainen rovasti kohtaa elämänsä pelottavimman näyn, osa 2 (1:05)

Rovasti laulaa (Ne eivät enää palaa) / Outro (6:18)

Everything is composed, improvised, performed and recorded by Pasi Palonen. Text extracts are from articles in Ufoaika magazine 2/1974 by Tapani Kuningas and Matti Mättäänsilmä. Text extracts were read by atomikala. Recorded and compiled in Tampere, Finland in March 2010.

After last year's album of melodic pop music, Paanpa returns with something different. The pop tendencies are still there, but so are elements of experimental, even hints of noise. It's not a question of man and machine anymore – this time we are dealing with all those flying things in the sky.

*************

1990-luvun alussa – tarkasta vuosiluvusta minulla ei ole selkeää muistikuvaa –, eräänä kesäisenä päivänä, kun olin tullut koulusta perhepäivähoitopaikkaani, sattui kummia. Olimme juuri syöneet päivällistä, minkä jälkeen olin ystäväni Teron (nimi muutettu) kanssa mennyt pihaan leikkimään. Istuimme pihakeinussa, kun Tero huomasi jotakin tavallisuudesta poikkeavaa lähestyvän meitä perhepäivähoitopaikan tontin reunamilla.

Käännyin katsomaan Teron osoittamaan suuntaan, jolloin havaitsin pitkulaisen, metallinhohtoisen esineen lähestyvän meitä. Sen vauhti ei ollut hurja, sillä kun se tuli kohdallemme (naapurin tontin puolella), pystyimme selvästi erottamaan sen muodon ja yksityiskohdat, sikäli mikäli niitä nyt oli.

Esine, jota myöhemmin oppisin kutsumaan nimellä aaveraketti, oli noin parin metrin pituinen. Se ei pitänyt ääntä, eikä myöskään sen takaosasta tullut mitään ulos. Esine oli sanalla sanoen kuin raketti suipponevine kärkineen. Siinä oli myös ikkuna, joka oli sillä hetkellä esineen ylätasolla. Sitä en muista, näkyikö ikkunasta esineen sisälle.

Lähimmillään tämä aaveraketti oli noin kahden metrin päässä meistä. Kun se ohitti meidät, kohta sitä vastaan tuli metsänlaita ja tiheä puusto. Tämän kohdalle saavuttuaan aaveraketti näytti kääntyvän kannoillaan ja kohosi nyt moninkertaista vauhtia kohti taivasta. Juoksimme metsänlaitaan ja jäimme ihastelemaan raketin nousua kohti äärettömyyksiä, läpi pilvien.

Emme sen päivän jälkeen enää puhuneet asiasta toisillemme, saati olleet muutoinkaan yhteyksissä. En ole sitä päivää ennen, enkä sen jälkeen, nähnyt mitään vastaavaa, ja tämä aaveraketin mysteeri onkin kutkuttanut mieltäni kaikki nämä vuodet.

Tampereella, huhtikuussa 2010

Pasi Palonen

*************

REVIEWS

"Tervetuloa sinne missä ympyrä päättyy. Vajaa vuosi sitten Paanpa, eli Pasi Antero Palonen, järisytti mm. kollega Hurskaisen maailmaa kuvaavasti nimetyllä debyytillään Ihmisen ja koneen välisestä ystävyydestä. Avaruuspukuinen mies jatkaa elektronisen popin parissa, ja konesoundien sekaan on ripoteltu myös tällä kertaa joitain pieniä akustisia paloja.

"Kuten nimikin jo antaa ymmärtää teemana on sci-fi. Kappaleiden välissä kuullaan tekstinpätkiä 70-luvun Ufoaika-lehdestä, sekä Suomen Ufotutkimuksen ufohavaintolomakkeesta, ja muutenkin ollaan sangen vastaanottavaisella päällä. Kaksiosainen Vilppulalainen rovasti kohtaa elämänsä pelottavimman näyn kuvaa osuvasti materiaalin kaksijakoisuutta. Teeman ensimmäinen osa on hidas, sähköisen suhiseva ja mantramainen manaus, kun taas jälkimmäinen osa rakentuu täysin akustisen kitaran sekä pehmeän pop-perinteen varaan. Tämä ilmiö toistaa myös koko albumin rakennetta, sillä kiekko käynnistyy ufomaisissa ulkoavaruusfiiliksissä ja sulkeutuu akustisen rauhallisissa tunnelmissa.

"Ufohavaintolomakkeiden osien lukeminen toimii tiettyyn pisteeseen saakka, mutta päälle kuusiminuuttinen 15 miljoonaa amerikkalaista nähnyt Ufon? vie kaavakkeiden läpikäynnin vähän turhan pitkälle, vaikka kappaleen minimalistisessa koneuniversumissa tiettyä viehätystä onkin. Välittömästi tämän perään kuultava nimiraita Avaruuspukuinen mies sen sijaan hurmaa folkahtavalla poppailullaan, joka kääntää suupielet väistämättä hymyyn. Mielenkiintoinen siivu kakkua on myös Välitila, joka yhdistää tieteismaisemat sekä harmonisemmat osat jonkin sortin hybridiksi, jossa sähkö kohtaa luonnon ja sci-fi tarinat henkimaailman. Juhan, onko meillä yhteys?

"Paanpa jatkaa Kraftwerkin perinnön, sekä omannäköisensä sci-fistelyn maailmoissa. Avaruuspukuinen mies kärsii hetkittäin jännitteen tippumisesta, mutta on pienistä puutteistaan sekä hajanaisuudestaan huolimatta ehdottomasti kokemisen arvoinen albumi." *** (Mika Roth / Desibeli.net)

*

"Tervetuloa sinne missä ympyrä päättyy. Vajaa vuosi sitten Paanpa, eli Pasi Antero Palonen, järisytti mm. kollega Hurskaisen maailmaa kuvaavasti nimetyllä debyytillään Ihmisen ja koneen välisestä ystävyydestä. Avaruuspukuinen mies jatkaa elektronisen popin parissa, ja konesoundien sekaan on ripoteltu myös tällä kertaa joitain pieniä akustisia paloja.

Kuten nimikin jo antaa ymmärtää teemana on sci-fi. Kappaleiden välissä kuullaan tekstinpätkiä 70-luvun Ufoaika-lehdestä, sekä Suomen Ufotutkimuksen ufohavaintolomakkeesta, ja muutenkin ollaan sangen vastaanottavaisella päällä. Kaksiosainen Vilppulalainen rovasti kohtaa elämänsä pelottavimman näyn kuvaa osuvasti materiaalin kaksijakoisuutta. Teeman ensimmäinen osa on hidas, sähköisen suhiseva ja mantramainen manaus, kun taas jälkimmäinen osa rakentuu täysin akustisen kitaran sekä pehmeän pop-perinteen varaan. Tämä ilmiö toistaa myös koko albumin rakennetta, sillä kiekko käynnistyy ufomaisissa ulkoavaruusfiiliksissä ja sulkeutuu akustisen rauhallisissa tunnelmissa.

Ufohavaintolomakkeiden osien lukeminen toimii tiettyyn pisteeseen saakka, mutta päälle kuusiminuuttinen 15 miljoonaa amerikkalaista nähnyt Ufon? vie kaavakkeiden läpikäynnin vähän turhan pitkälle, vaikka kappaleen minimalistisessa koneuniversumissa tiettyä viehätystä onkin. Välittömästi tämän perään kuultava nimiraita Avaruuspukuinen mies sen sijaan hurmaa folkahtavalla poppailullaan, joka kääntää suupielet väistämättä hymyyn. Mielenkiintoinen siivu kakkua on myös Välitila, joka yhdistää tieteismaisemat sekä harmonisemmat osat jonkin sortin hybridiksi, jossa sähkö kohtaa luonnon ja sci-fi tarinat henkimaailman. Juhan, onko meillä yhteys?

Paanpa jatkaa Kraftwerkin perinnön, sekä omannäköisensä sci-fistelyn maailmoissa. Avaruuspukuinen mies kärsii hetkittäin jännitteen tippumisesta, mutta on pienistä puutteistaan sekä hajanaisuudestaan huolimatta ehdottomasti kokemisen arvoinen albumi." *** (Mika Roth / Desibeli.net)

*

"Tamperelaisen Pasi Palosen yhden miehen yhtye Paanpan edellinen albumi Ihmisen ja koneen välisestä ystävyydestä (Luovaja, 2009) oli koko lailla mainio pakkaus elektronista ja akustista naivistista poppia. Hänen uusin levynsä Avaruuspukuinen mies on edeltäjäänsä huomattavasti kokeellisempaa ilmaisua edustava teos, jolta varsinaiset pop-kappaleet puuttuvat lähes tyystin.

"Tekijänsä omaleimainen soundi ja lakoninen puhe/lauluääni on toki välittömästi tunnistettavissa. Avaruuspukuinen mies on eräänlainen konseptilevy, jonka tematiikka on lainattu 1970-lukulaisesta suomalaisesta ufokulttuurista. Muun muassa Ufoaika- ja Ultra -lehdistä tuttuaarkisen kosmista kuvastoa Palonen käsittelee kuivan humoristiseen sävyyn. Albumin äänimaisemia linkittää yhteen kappaleiden väliin pilkottu, ääneen luettu Suomen Ufotutkimuksen ufohavaintolomake. Samaa estetiikkaa on aiemmin hyödyntänyt myös sarjakuvataiteilija Marko Turunen lehdessään Ufoja Lahdessa.

"Musiikkinsakin osalta Avaruuspukuinen mies on melkoinen outolintu. Varsinaiseksi avantgardeksi sitä ei osaa luokitella, mutta ei se pop-musiikin kategoriaankaan istu. Äänimaailmassa yhdistyvät pulputtavat syntetisaattorit, jankuttava akustinen kitara ja puhe- sekä lauluosuudet. Levy yllättää, hämmentää, ilahduttaa ja kiehtoo. Palonen on omaperäinen musiikintekijä, jonka tuotantoon kannattaa tutustua." (Ville Forss / Kulttuurivihkot 5/2010)