Bearly Queen: Rainbow's End?

lvjcdr010
cd-r, edition of 50

45:43

December 2008

* a bonus track: Summer Song 2007 (Grass Smells Funny) (7:58)

* Rainbow's End? (37:45)

20. November 2008, Oulu, Finland

Fifth album by Bearly Queen in one year! This one is the last of the trilogy released by Luovaja, and definitely the most cohesive one of the lot. The Big Red One brings you a long brooding sound mass to swell in your head until your ears start to bleed and you wake up into a dream with tears of joy in your eyes.

*************

Bearly Queen's fifth album was made during a few lonely hours in 20. November. On this album BQ continues his experiments with dark atmospheres within minimalistic, yet organic setting.

There's one long track representing the famous BQ sound: slow, murky and muddled. Plus a previously released bonus track with the same attitude, only shorter. This album concludes the color trilogy started with The Infamous Commercial Suicide Album and continued on Hairy Palm Adventures.

Rainbow's End? is maybe the darkest of the three, lacking any lighter moments found on the previous albums. It lulls your mind with not so bright colours. They say there's a treasure at the end of the rainbow but who are "they"?

H. K.

*************

Bearly Queenin viides albumi syntyi muutaman yksinäisen tunnin aikana 20. marraskuuta. Tällä albumilla BQ jatkaa tummien tunnelmien kokeilujaan minimalististissa vaikkakin orgaanisissa puitteissa.

"Levyn yhdellä pitkällä raidalla kullaan kuuluisaa BQ-saundia: hidasta, hämärää ja hämmentävää. Lisäksi mukana on aiemmin ilmestynyt ja samanhenkinen, tosin lyhyempi, bonusraita. Tämä albumi päättää väritrilogian, jonka aloitti The Infamous Commercial Suicide Album ja jota jatkoi Hairy Palm Adventures.

"Rainbow's End? on kenties tummin näistä kolmesta pidättäytyessään ainoastakaan aiemmilla julkaisuilla kuulluista valoisammista hetkistä. Se tuudittaa kuulijan mielen vähemmän kirkkain värein. On sanottu, että sateenkaareen päässä on aarre – mutta kuka niin on sanonut?

H. K.

*************

REVIEWS

"Looks like I’m keeping the 'Lengthy Selection' idea alive, seven years down the line – Bearly Queen’s 'Rainbow’s End?' from Luovaja label is 37 minutes long! This is interesting material, though. Towards the end, there is a kind of audio haze… it’s hard to remember that this is a CD, and not some vintage tape! A great mood-setter." (DaveX / Startling Moniker)

*

"Very low rumbles, like distant storm clouds open this two-track CDR. 'Summer Song 2007' is a bonus track, (unusually positioned at the beginning of the album), which embarks on a weathered journey over 8 minutes. Deep sea rumbles with far off metal scrapes that whistle like miniature boats on a tranquil tide of incalculable distance. This is a very minimal drone akin to the descent of a diver, sinking very slowly to the pitch black of the ocean floor.

"'Rainbow’s End' clicks into play just as I open my Yahoo account to see an image of an actual rainbow’s end captured on digital camera – funny, hah?! Similar, very low submerged drones, rusted battleship twisting boughs and snoring whales make up the sonic pallet. This is extremely tranquil music that would work beautifully as a soundtrack to a deep-sea exploration documentary. Obscure and highly elongated melodies can be found on repeat listens, as well as through abandoned concentration, allowing the music to slip past with the watered matter it depicts. Electronics, dial-up tones and general recordings of the aether create further textures to the expansive topography. It really does feel like either slowed down field recordings, or brief performances slowed to a 30minute marathon. There is too little to keep my attention, or to warrant more than a couple of revisits. 4/10" (Peter Taylor / Foxy Digitalis)

*

"Tärkeä osa Bearly Queenin, eli oululaisen Heikki Kippolan, musiikin vetovoimaa on sen uutuudenviehätys. Lumoon liittyy myös tunne siitä, että musiikki on syntynyt ikään kuin päähänpiston saattelemana, mutta samalla kokolailla valmiina. Parin demoluontoisen omakustannelevyn jälkeen ilmestyi vuoden 2008 aikana pienlevymerkki Luovajan julkaisemana Väritrilogia, eli kolmen cdr-levyn sarja The Infamous Commercial Suicide Album, Hairy Palm Adventures ja Rainbow's End?. Viimeksi mainittu on ansiokkaasti esitellyt Bearly Queenin tuoretta näkökulmaa samplejen käyttöön. Näiden albumien musiikki on koostettu, ilmeisen yksinkertaisin digitaalisin välnein, proge- ynnä muilta levyiltä napsituista pätkistä ja tilkkutäkkimäisesti muokattu karhean kauniiksi äänimaisemiksi.

"– –

"Joulukuussa ilmestynyt Rainbow's End? vaikuttaa näihin kahteen levyyn verrattuna hätäisesti rakennetulta ja jokseenkinhahmottomalta kokonaisuudelta. Levy ei oikein jaksa pitää yllä mielenkiintoa koko kestonsa ajan. Tästä kauneusvirheestä huolimatta on Bearly Queen Väritrilogioineen ollut vuoden 2008 kiinnostavimpia tulokkaita, jolta sopii mielenkiinnolla odottaa uusia tuotoksia." (Ville Forss / Kulttuurivihkot 3/2008)

*

"Kolmannella albumillaan Bearly Queen sitten lunastaa sen mitä edelliset kiekot ovat antaneet odottaa. Kolme varttia minimalistista ambientia, Moljebka Pvlsen hillityimpien teosten hengessä. Kiekon avaa sen "bonusraita", 8-minuuttinen Summer Song 2007 (Grass Smells Funny), joka on lähes pelkkää suhinaa pienin sävyvaihteluin.

"Nimiraita ei sekään hirveästi muutu, mutta ei se missään tapauksessa ole tippakaan tylsä, ainakaan tottuneemmalle ambientin kuuntelijalle. Kolketta ja pulputuksia on juuri sopivassa määrin, että teos virtaa koko ajan eteenpäin. Tällaista äänimaisemaa on kuultu lukuista kerrat ennekin, mutta se ei tarkoita, etteikö tästä nauttisi paljon.

"Erittäin hyvää, vaikkakin tavallisehkoa, synkkää ambientia." (Jiituomas / Kuolleen musiikin yhdistys)

*

"On its third album, Bearly Queen does that which the preceding records promised. Three quarters of an hour filled with minimalist ambient, in the vein of Moljebka Pvlse’s most restrained works. The disc starts with its "bonus track", the eight-minute Summer Song 2007 (Grass Smells Funny), which is basically just wind-like sounds with tiny tone changes. The title track doesn’t contain that many changes either. Yet it’s by no means boring, especially to an experienced listener of ambient. There’s just the right amount of bubbling and clanging to keep the whole thing flowing onwards. This sort of soundscape has been heard several times before, of course, but that does not mean it’s any less enjoyable because of that.

"Very good, if somewhat ordinary, dark ambient." (Jiituomas / Kuolleen musiikin yhdistys)

*

"Surrealistic voyages and abstract forms of colorful shapes will emanate brilliant textures over your mind in this expressive cohesion of limitless reality created by the Finnish Bearly Queen, a drone ambient / experimental structure which seems to elevate itself over its own existence. This fifth album, "Rainbows End"", is the third Bearly Queen release by fellow Fin's Luovaja Records. This is the final album in the trilogy, and without a doubt one of the best ones in the musical career of Bearly Queen. So to explore the paradise found within "Rainbow's End?", you must first enter the deep conceptual elements in Bearly Queen themselves.

"This CD-R is released in a very limited edition of only 50 copies and includes two musical expressions over nearly 40 minutes of eerie drone ambient with many diverse elements and facets surrounding both tracks. Bearly Queen's fifth album was made during a few lonely hours on the 20th of November, 2008. On this album, Bearly Queen continues his experiments with dark atmospheres within minimalistic, yet organic settings. A dreaming magical space explored by this enigmatic act shows us through this release a part of the latent potential and creativity Bearly Queen possesses when developing in the fields of drone music.

"The first track is "Summer Song 2007 (Grass Smells Funny) with almost 8 minutes of explorative drone sounds which increase its strong nature with the passage of time. Each sound is carefully processed and each element is suggestive. The second and final track is "Rainbow's End?", a very long song with almost 38 minutes of pure eerie dismal atmospheres with an enigmatic touch as well as abstract elements which crawl from the drone soundscapes and generate diverse elemental forces. These forces are connected at their highest levels with mushroom trips and psychedelic exploration of realms under the influence of such marvelous substances.

"The music of "Rainbow's End?" is a voyage to a perfect paradise full of visions and sounds that mutate within the passage of minutes. This is an interesting track with moment of clarity and obscure emanations that transport us where our minds want to float in. "Rainbow's End?" is perhaps the darkest of the three, lacking any lighter moments that were found in the previous albums. It lulls your mind with increasing dull colors. They say that there's a treasure at the end of the rainbow but who are "they"? The album art shows us a beautiful red mushroom in its natural surroundings and goes further to suggest the psychedelic nature behind the album's compositions." (Edgar Kerval / Heathen Harvest)

Ester poland: Sateenvarjo

lvjcdr009
cd-r, edition of 50 numbered copies

38:29

September 2008

Sateenvarjo (38:29)

Recorded during spring/summer 2008

Ester poland are L. Väinölä & T. Vatanen

Sateenvarjo is the fifth release from the Finnish noise 'n' racket duo. Album contains one long and epic jam, a psychedelic trip which blasts all the way from Riihimäki into the darkest cosmos.

One day session produced the basis for the track, and later on some further recordings were added. On Sateenvarjo one can hear a pleothra of instruments used, including guitars, bongos, harmonica, rhythm egg, kettle lid, bottle caps and "minimoog computer simulation program". All this producing a huge, edgy piece of multilayered sound and noise — or: music.

*************

REVIEWS

"Ester Poland on oikein aidosti tunnistettavissa Luovaja-yhtiön bändiksi. Se tekee hyvin häröä kokeellisuutta, josta ei oikein ota mitään tolkkua. Jankkaavaa plink-plonk –taustaa, hälyisiä puheenpätkiä, pieniä old school -konesoundeja. Ensimmäisellä kerralla inhosin levyä, toisella kuulemalla se enää ärsytti, kolmannella muuttui jo kiinnostavaksi.

"Kuudennen kuuntelukerran kohdalla aloin hiljalleen jopa pitää siitä. En silti kuuntelisi Sateenvarjoa toistuvasti kotonani, sillä rasittavaa ja levotonta tavaraa se ehdottomasti on. Lisäksi se hiukan kärsii soundeistaaan: toisella (lue: kliinisemmällä, kirkkaammalla ja kylmemmällä) tuotantojäljellä materiaalin ottaisi kekseliäänä elektroakustiikkana. Tällaisena materiaaliin jää hiukan tarpeeton kotikutoisuuden leima, jota se ei oikeastaan ansaitse.

"Paljon, paljon hienompi kuin miltä ensi alkuun vaikuttaa. Yksinkertaisuudessaan hyvin kekseliäs." (Jiituomas / Kuolleen musiikin yhdistys)

*

"Ester Poland is at once recognizable as a Luovaja label band. It creates very bizarre experimentalism, of which there is next to no making sense. Repetitive plink-plonk background, noisy speech snippets, small parts with old school machine sounds. On the first listen I hated this album, on the second it was just annoying, on the third it started to interest me. On the sixth listen I slowly began to like it. This is nevertheless not something that I’d listen to at home, for it is definitely irritating and restless. Sateenvarjo also suffers from its sound tone: With a different (read: colder, crisper and more clinical) production style, the material on it would be received as clever electro-acoustics. In the shape it is now, there’s an unnecessary feel of home-brewing to it, one that it does not really deserve.

"A lot, lot finer than it initially appears to be. Very clever in all its simplicity." (Jiituomas / Kuolleen musiikin yhdistys)

*

"Aiemmin useitakin äänitteitä julkaisseen Ester Polandin Sateenvarjo (Luovaja, 2008, CD-R) oli oma ensitapaamiseni tämän duon kanssa. Ns. positiiviset vibat sai aikaan tämä. 40-minuuttinen psykehoure kärsii kapeahkosta soundista (tarttis kosmisemmat mittasuhteet), mutta itse musa on kyllä kivaa. Kuulokemusaa, ehdottomasti (semmonen sekametelisoppa, voipi tarttua kaikenlaisiin pikku yksityiskohtiin) ja vaikkei tämä toistuvaa kuuntelua taida oikein kestääkään niin pariksi illaksi kyllä riittää kiintoisaa nojatuolimatkailua." (Ville Moskiitto / Huuhkaja päivänvalossa)

*

"'Sateenvarjo' – which means ‘umbrella’ in Finnish – is a dizzying, disorienting affair. Equally mind-bending is the video – which can be found on YouTube – that accompanies the release. Imagine a cross between Tomutonttu and a straightforward folk guitar record and you’re pretty close to visualizing the racket created by the Ester Poland duo on this CD-R. The single, sub-forty-minute track blends aimless guitar strum, synth whale song, bizarre samples and a variety of other miscellaneous sounds into a mile-high dust devil hurtling across a deserted salt pan. There is barely room to breathe as the cacophony continues to grow until the final few minutes, at which point the various sonic elements fall away gradually. Taking a cue from another tribe of Finnish weirdos, the pseudo-legendary Avarus, Ester Poland have spoofed a folk record and have let us all in on the joke. Released in a hyper-limited quantity of 50 copies on the Luovaja imprint, “Sateenvarjo” is another chapter in the cryptic tale that is modern Finnish psychedelia. 7/10 " (Bryon Hayes / Foxy Digitalis)

*

"Ester Poland is a Finnish experimental duo and in a hilariously intimate twist the artwork that comes with this release reveals the bedroom in which (I presume) they recorded the music. Given the incredible weirdness of the music, this domestic imagery strikes me as marvellously (and even somehow appropriately) incongruous

"This single lengthy track is a chaotic, raucous experimental release with a science fiction aesthetic (of that kind of sci-fi which the world of the 1970’s projected onto the future) and a wildly undisciplined impact.

"Weaving together endless drones, buzzes, programmed arpeggios, beeps, along with more conventional synth piano and heavily processed guitars, Sateenvarjo spills out over the listeners’ ears with an inexorable and torrential momentum.

"Occasionally the random splatter of acoustic guitar chords join the music, threaded through the vast trails of echoing and reverberating keyboard and electronic guitar noises. This creates an incongruous effect, like a street busker stranded somewhere in the Milky Way and performing for passing flying saucers.

"The music tends to be barely musical – often it strikes me more as a barrage of conflicting sounds. The elements themselves may be musical but the net effect of their concatenation is very unconventional and, indeed, alien.

"Woven through the chaotic morass of keys and guitars and delay are strange vocals, of one or many people yelling, shouting or the like. Not, as far as I can tell, articulating lyrics – more like “uuruurughghggh” or “woohoowwwoowhhoooo”.

"Sometimes small fragmentary vocal loops come to the form but it is really impossible to see them as more than just another element in the sonic chaos.

"Sometimes small fragmentary vocal loops come to the form but it is really impossible to see them as more than just another element in the sonic chaos.

"Apart from the occasional recurring motif, there really isn’t much sense or structure to this release – it’s a very anarchic musical experience. There seems to be no sense to when or why different elements enter or leave the mix; often it really does sound random or perhaps like they just recorded a whole heap of fragments and then compiled them digitally in a purposely quick and haphazard fashion.

"Unfortunately this means that there is little narrative to this release and little dynamic development. It doesn’t really sustain any theme long enough to begin to move us into a different state of consciousness or point of reference.

"The scattered and fragmented assault of the music/noise is disorienting and obtrusive. I find personally that the music is too cluttered and unstructured to sustain focussed listening; but too jarring and awkward to serve well as ambient/background music.

"Yet it isn’t “extreme” or particularly dark or abrasive. Somehow I find myself able to prefer much uglier and more elemental music to this.

"As such it sits uncomfortably in my awareness: either my brain is not sophisticated enough for this outing or this outing just isn’t all that great. And I really hate to say it – but I actually find my interest shutting down completely after a while. It takes an effort to sit through the whole thing and not feel bored (and again, this from someone who can find very minimal ambient to be riveting!)

"The music comes across as though it seems to think itself very clever – but really, there isn’t much risk taking or vision that I can detect. That’s a pretty damning response to make, and I as always am hesitant to be so harsh, but this is just the truth of my experience. I’ve listened repeatedly in order to overcome my aversion but although this strategy often helps me - well, it doesn’t in this case.

"Positive comments? These guys certainly know how to manipulate sounds and they have many interesting ideas. I like the way they weave polyrhythmic synth lines together too. The problem is that there doesn’t seem to be much thought for the big picture and so what might be interesting in small doses becomes a source of tedium when it runs for 38 or so minutes.

"Still, Ester Poland seem to have plenty of life left in them and if they can temper their florid imaginations with more clarity, direction and pre-meditation then their future releases might offer something much more intriguing. No need, then, to automatically avoid them in future – but do listen before you buy." (Henry Lauer / Heathen Harvest)

Bearly Queen: Hairy Palm Adventures

lvjcdr008
cd-r, edition of 50

44:18

July 2008

Hairy Palm Adventure (parts I-VII) (44:18)

17. May – 30. June 2008, Oulu, Finland

The fourth album by the sample sculptor of Finland's Oulu features only one long piece of sound. Slowly and ponderously developing sound mass moves between minimalist ambient and melodic sequences, both beautiful and mentally jarring. It is both organic and spacy, almost at the same time.

*************

Bearly Queen's fourth album Hairy Palm Adventures continues on the path of the last effort, though trying to achieve a more multi-layered sound. The album includes only one, ca. 44 minutes long piece, which divides into seven parts. Different sections occur partly on each other, and in a way they form also two different spans of progression. So it can be iterpretated, that the wholeness includes besides intro only parts I and II. Anyway, the piece on the album is: "Hairy Palm Adventure (parts I–VII)".

The album has been made in a good six weeks (May 17.–June 30. 2008) using samples.

H. K.

*************

Bearly Queenin neljäs albumi Hairy Palm Adventures jatkaa edellisen levyn linjoilla pyrkien kuitenkin monikerroksellisempaan soundiin. Levy sisältää vain yhden n. 44-minuuttisen biisin, joka kuitenkin jakautuu seitsemään osaan. Eri osat limittyvät osittain toistensa päälle ja tavallaan muodostavat myöskin kaksi eri kehityskaarta. Voidaan siis myös tulkita, että kokonaisuus sisältää intron lisäksi vain osat I ja II. Levyllä olevan biisikokonaisuuden nimi on kuitenkin: "Hairy Palm Adventure (parts I–VII)".

Levy on tehty reilun kuuden viikon aikana (17. toukokuuta–30. kesäkuuta 2008) käyttäen sämplejä.

H. K.

*************

REVIEWS

"Boy, this Bearly Queen “Hair Palm Adventure” sounds like how my head felt yesterday – slow, murky, and muddled. But since the BQ is coming out of a speaker, I think I like it a lot better! – – This is a great album, and definitely my favorite for the label, Finland’s Luovaja. Don’t sleep on this one!" (DaveX /Startling Moniker)

*

"Ensivaikutelma tästä Bearly Queenin neljännestä levystä on vähintäänkin outo. Se on lähinnä ambientia, joka alkaa ärsyttävällä sykkeellä. Albumin ainoa kappale on periaatteessa yksi seitsenosainen teos, jonka tyylit vaihtelevat sen verran että rajat selkeästi huomaa. Parhaimmillaan tarjoillaan kaunista, hillittyä äänimaisemaa, joka koostuu vain muutamista palasista. Mukana on myös mm. raskaasti hidastettuja vokaaleja jotka toimivat erinomaisesti. Näissä molemmissa näkee selkeästi että artistilla on sekä lahjoja että kykyä käyttää niitä.

"Toisaalta myös heikoimmat osuudet rakentuvat vastaavien minimalistisuuksien varaan, ja ne jäävät vain keskinkertaiseksi tylsyydeksi. Silti kokonaisuutena levy toimii varsin hyvin, ja siitä jää hyvälle mielelle. Se on hyvin tehtyä (perus)ambientia hieman synkissä sävyissä, ja sitä kuuntelee varsin mielellään. Ja saadessaan täyteläisyyttä mukaan sävyihinsä, kuten vajaan puolen tunnin kohdalla, se myös voittaa lukuisat alan levyistä joita hyllyyni on viime vuosina päätynyt.

"Hiukan hiomatonta jälkeä vielä, mutta parhailla hetkillään erittäin kaunis." (Jiituomas / Kuolleen musiikin yhdistys)

*

"The first impression created by Bearly Queen's fourth album is strange, to say the least. It is mostly ambient, and begins with an annoying pulse. It's sole track is basically a work in seven parts, the styles of which change so much that the segments are noticeable. At the best moments, there are beautiful, restrained soundscapes made out of just a few elements. There are also things like slowed-down vocals, which work extremely well. Both show that the artists has definite talent, and the ability to utilize it. On the other hand, also the weakest parts build on the same elements as the best, and those remain just mediocre and boring. Yet as a whole the album works quite well, and gives a good feel. It's well made (basic) ambient in slightly melancholic tones, and enjoyable to listen to. And when it's tones are given some fullness, as happens a bit before the half-hour mark, it beats many of the ambient works that have ended up on my shelves in the recent years.

"A bit unrefined still, but very beautiful at its best moments." (Jiituomas / Kuolleen musiikin yhdistys)

*

"This album is ambient music in the truest sense. With the exception of the thwump-thwump-thwump noises of the opening few minutes, most of the album drifts by slowly and frigidly. I've definitely put this on a few times and forgot about it (or fell asleep). The one time I listened to it on the way to work, though, it sort of opened up a new dimension to the album. Basically, most of the album sounds like a 45 minute subway ride on a cold morning in New York, except replace the sounds of people with slow scraping, whirring noises. The album is, in its own way, a sort of adventure, shifting through various sounds and tones. On the back of the sleeve, the artist thanks "everybody I sampled", which makes me wonder how much of the album consists of extremely slowed down samples, and what the artist is sampling.

"As for the album's title, well, maybe the soundbite at the end of the album can explain that one a bit better. 7/10" (Paul Simpson / Foxy Digitalis)

*

"Hairy palm adventures on suomalaisen Bearly Queenin neljäs albumi joka koostuu yhdestä yli 40-minuutin ambient biisistä.

"Ensimmäisillä kuuntelu kerroilla tuli ensimmäisten minuuttien aikana mieleen, että jaksaako tätä kuunnella loppuun asti. Loppu tuntuu tulevan kuitenkin melko nopeasti. Kuuntelun lomassa välillä havahtui siitä, että oli tuijottanut hetken tyhjyyteen. Kun lopussa tuleva pieni puhe osuus alkaa niin siitä tietää, että "vihdoinkin" on päästy loppuun. Tästä tulee mieleen Rush - 2112 biisin loppu.

"Olisin kaivannut biisiin enemmän monipuolisuutta." (J.S. / Kylmä musiikki)

*

"Tärkeä osa Bearly Queenin, eli oululaisen Heikki Kippolan, musiikin vetovoimaa on sen uutuudenviehätys. Lumoon liittyy myös tunne siitä, että musiikki on syntynyt ikään kuin päähänpiston saattelemana, mutta samalla kokolailla valmiina. Parin demoluontoisen omakustannelevyn jälkeen ilmestyi vuoden 2008 aikana pienlevymerkki Luovajan julkaisemana Väritrilogia, eli kolmen cdr-levyn sarja The Infamous Commercial Suicide Album, Hairy Palm Adventures ja Rainbow's End?. Viimeksi mainittu on ansiokkaasti esitellyt Bearly Queenin tuoretta näkökulmaa samplejen käyttöön. Näiden albumien musiikki on koostettu, ilmeisen yksinkertaisin digitaalisin välnein, proge- ynnä muilta levyiltä napsituista pätkistä ja tilkkutäkkimäisesti muokattu karhean kauniiksi äänimaisemiksi.

"– –

"Seuraavilla kahdella levyllä Bearly Queen on siirtynyt kokonaan pitkiin, koko albumin mittaisiin ambient-teoksiin. Hairy Palm Adventures on vaikuttava, hitaasti velloen muuttuva kuuntelukokemus, joka liukuu alkupuoliskon onttona kaikuvan pulssin kautta suorastaan kosmiseen surinaan, joka luo mielikuvia Stanley Kubrickin 2001 Avaruusseikkailu -elokuvan abstrakteista näkymistä." (Ville Forss / Kulttuurivihkot 3/2008)

Bearly Queen: The Infamous Commercial Suicide Album

lvjcdr007

cd-r, edition of 50
68:21

April 2008

Lost in The Snow (16:46)
If… (16:25)
Largo (16:51)
Metal Music Machine (Parts I, II & III) (18:17)

All compositions created using samples by Bearly Queen.
3.–25. March 2008, Oulu.

Using samples from popular music and making them unpopular. Results vary from large scale spacy floating in the way of Tangerine Dream's Zeit to more proggy electronic wanderings.

*********

Bearly Queen's music has more in common with the electronic pioneers and tape manipulators of the late 60's and early 70's than the present day artists of digital worlds, even though he is working with the home PC instead of tapes nor any actual Instruments.

BQ sees his role more like a painter or a sculptor rather than a musician. Any sound or sample, if only a short snippet, can be the basis for a larger composition. He works on the spur of the moment. The greater picture of his works is only visible after the work is done, even for himself.

BQ cannot play any instrument. That doesn't stop him anymore, he found other ways.

Brian Eno once said: "I'm an anti-musician. I don't think the craft of music is relevant to the art of music."

I think that's true.

H. K., Monday, March 31st 2008

*************

Bearly Queenin musiikilla on enemmän yhteistä 60-luvun lopun ja 70-luvun alun elektronisten pioneerien ja nauhamanipuloijien kanssa kuin nykypäivän digitaalisen maailman artistien – olkoonkin, että hän työstää musiikkiaan koti-PC:llä nauhojen tai varsinaisten soitinten sijasta.

BQ näkee itsensä enemmänkin maalarina tai kuvanveistäjänä kuin muusikkona. Mikä tahansa ääni tai sämple, olkoon kuinka lyhyt, voi olla perustana suuremmalle lopputulokselle. Hän työskentelee hetken inspiraatiossa. Hän tuotostensa kokonaiskuva on nähtävissä vasta työn valmistumisen jälkeen, myös hänelle itselleen.

BQ ei osaa soittaa mitään soitinta. Se ei häntä enää estä, hän on löytänyt muita tapoja.

Brian Eno on sanonut: "Olen anti-muusikko. En usko, että musiikin taito olisi oleellista musiikin taiteelle."

Uskon sen olevan totta.

H. K., maanantaina 31.3. 2008

*************

REVIEWS

"Bearly Queenin musiikki on merkillistä tavaraa. Avausraita lost in the snow on hidasta, heleähköä ja varsin kliinisen oloista ambientia. Siinä on tiettyä haikeutta ja sävyistään huolimatta hyvin orgaaninen sointi, tavalla joka tuo mieleen Hein kaltaiset akustista ambientia tekevät yhtyeet. Toisena soiva if… sekin vielä noudattaa suunnilleen samaa linjaa, vaikka päämelodiaa hajotetaankin hiukan kappaleiksi ja mukana on selkeämmin sykettä. Largo onkin sitten jotakin aivan muuta - melodia hajotetaan oikein tosissaan, mutta silti vielä niin hallittuna ettei synny vaikutelmaa täydestä kaaoksesta. Sen sijaan on kyllä ensi alkuun helppo luulla että soittimessa tai levyssä on vikaa. Ja päätösraidalla purku viedään loppuun asti, sykkeen ja sirinän kera, kuitenkin niin ettei tule sellainen olo etteikö tilanne olisi yhä täysin artistin kontrollissa.

”Rakenteellinen idea on sinällään hieno, melodiat kauniita, ja kappaleiden perusluonteissa riittäviä eroja. Ne ovat kuitenkin niin pitkiä, että jossakin vaiheessa kuulija alkaa lähes väistämättä puutumaan, eikä peruskonsepti, kekseliäisyydestään huolimatta, jaksa kannatella albumia sen koko lähes 70-minuuttista matkaa. Jäin kaipaamaan suurempaa vaihtelua ja muuntelua kunkin raidan sisällä, vahvistamassa matkaa eheästä kohti rikkinäistä. Nyt käsissä on yhden tempun kokeellisuutta, joka kyllä kiinnostaa, mutta ei tarpeeksi kauaa, ja jossa jokainen uusi raita jää askeleeksi heikompaan suuntaan." (Jiituomas/ Kuolleen musiikin yhdistys)

*

"Bearly Queen's music is weird stuff. The opening track, lost in the snow, is slow, bright and quite clinical-seeming ambient. It has a certain touch of melancholy and, despite the tones, a very organic feel that reminds me of bands creating acoustic ambient, such as Hei. The second track, if…, too follows the same style, despite slightly breaking down its main melody and adding some pulsation. Largo is something else - the melody is broken down for real, yet still in a controlled enough manner that no feel of real chaos is created. It is easy to believe the record or the cd player is broken at first, though. And on the final track the disassembly is taken to a conclusion, with squeal and pulse, yet still in a way that shows the artist is fully in charge of the process.

”The structural idea is in itself good, the melodies beautiful, and there's enough difference in the tracks' basic nature. Yet they are so long that at some point the listener starts to inevitably feel numb, and the main concept, despite its cleverness, can't hold the album interesting for the whole 70 minutes. I was left wanting greater change and mutability within each track, strengthening the road from intact to broken. As it is now, the album feels like a one-trick pony, which is interesting, yes, but not for long enough, and where every new track is a step towards the weaker." (Jiituomas /Kuolleen musiikin yhdistys)

*

"Noniin, tässä yhdistyvätkin sitten mainiosti kahden ekan bq-levyn parhaat puolet. Toisaalta kappaleet ovat riittävän pitkiä toimiakseen ambientina, toisaalta ne sisältävät sen verran kehittelyä, ettei kuulija pääse kyllästymään. Myös kappaleiden välillä on mielestäni riittävästi vaihtelua, vaikka samoja työstötapoja onkin osittain kuultavissa läpi levyn. Ainakin tämä on helpompi nieltävä kuin se ilmeisenä esikuvana toiminut Lou Reedin albumi.

”Levy vaatii selkeästi attentiivista kuuntelutapaa, sillä biisien juju piilee yksityiskohdissa, jotka tahtovat jäädä huomaamatta taustamusiikkina kuunnellessa. Lo-fi-soundeissakin on sellaista rupista kauneutta, joka vaatii tarkkaa korvaa. Kuulokkeita voi suositella.

”Erityisesti pidän ehdottomasti ykkösraidasta. Se onnistuu olemaan kepeä ja melodinen lipsahtamatta pinnallisen new age -meiningin puolelle. Biisi tuo tunnelmallaan mieleeni Fenneszin Endless Summer -albumin, joka onkin yksi kaikkien aikojen lemppareitani. Ei siis erityisen talvisia mielikuvia nimestä huolimatta.

”Kolmosraidasta tykkäsin kanssa, joskin se olisi kaivannut tukevampaa miksausta vyöryäkseen kunnolla tajuntaan. Kakkos- ja kolmosraidoissa esiintyneet rumpukompin pätkät olisi mielestäni voinut jättää poiskin, kappaleet eivät niitä selvästikään kaipaa.

”Nelosraita erottuukin sitten joukosta erikoisen rakenteensa ansiosta. Kun nyt tälle linjalle oli lähdetty, olisi rakennetta voinut lähteä rikkomaan härskimminkin viemällä kappale yllättäen aivan toiseen suuntaan, kuten siinä 16:30:n jälkeen melkein tehtiinkin.

”Kaiken kaikkiaan pienistä kömpelyyksistä huolimatta erittäin hyvä kokonaisuus, joka kestää, ja itse asiassa jopa vaatii useampia kuunteluja. Eikä 68 minuutin pituuskaan tunnu tässä tapauksessa liialta.

****" (Riley /Palasokeri)

*

"Bearly Queenin The Infamous Commercial Suicide Album (Luovaja, 2008, CD-R) säväyttää ensi kuulemalla jo siksikin, että siinä on melkoisen tuore näkökulma sample-pohjaiseen musiikkiin. Kokonaan sampleilla tehty levy on pitkäjänteistä, jokseenkin kosmista mutta myös rosoista ambientia, joka ei tuudita uneen vaan pitää varpaillaan. Helposti voisi jäädä vain hämmästelemään sen legopalikkamaisesti koottuja pitkiä ja hitaita kaaria ellei musiikki olisi myös pirskatin kaunista ja kiinnostavaa. Ja hauskaakin. Olen vaikuttunut." (Ville Moskiitto / Huuhkaja päivänvalossa)

*

"more than an hour to realize that I had the TV on as well. Not sure if this is a good sign, in fact I’m pretty sure it isn’t. Bearly Queen’s electronic drones certainly need room, and volume, to breathe. If you don’t turn up your stereo, “The Infamous Commercial Suicide Album” is likely to disappear into the ether.

”Second go, then. This time the setting is another archetypal listening situation: via headphones on the way to work. With added texture and granularity the floating drones of the opener “Lost in the Snow” are gaining momentum. Bearly Queen’s manipulation of samples becomes more apparent but still fails to be engaging. Somehow, this music manages to be both soothing and uncanny – not a small achievement, but I still feel tension is missing from the four compositions. Which isn’t great, as the album clocks in at a hearty 68 minutes.

”Third and last setting: amplified iMac, volume cranked up for maximum impact. It doesn’t come as a surprise that the sounds are now leaning towards the sublime. The lack of tension turns out to be not one of development: “Lost in the Snow” is arranged almost symmetrically, with the sound swelling for the first eight minutes and ebbing away for the second half of the track. Well. For all its transcendental grandeur (which strikes me as a bit forced), Bearly Queen’s tracks lack cinematic quality. With the exception of the sombre moods of “Largo”, I would be hard pressed to offer any visual connotations. In the final track, “Metal Music Machine (parts I, II & III)”, straight beats come out of the blue, sounding almost like minimal techno, Kompakt-style. That doesn’t last long, though, and soon gives way to ambient simmering. Again, and even under ideal listening conditions, the track strikes me as somewhat contrived and much too long.

”Released by Luovaja and limited to 50, “The infamous Commercial Suicide Album” is still available at the time of writing. The cover photograph, by the way, is as beautiful as it gets. 5/10" (Jan Arne-Sohns / Foxy Digitalis)

Raamatulliset miehet: Paavalin kirjeitä Tiitukselle

lvjcdr005
cd-r, first edition of 50 including a mini poster
57:41
March 2008

Paavalin kirje Tiitukselle (7:30)
Herääminen (3:00)
Nostalgia (3:04)
Totta, Mooses tango (2:51)
Junalla Jerusalemiin (3:46)
Virsi nro 530 + 136 (1:37)
Marduc (feat. Marduc) (3:14)
Kreationismi (0:56)
Katsotaan telkkarii ja nussitaan (5:13)
Kohtaus (3:25)
Nuo kultaiset miehet (3:42)
Jumalan kanssa discossa (3:08)
Suathok (2:25)
Riparilaulu (6:23)
(hiljaisuus) (1:28)
Epilogi (2:19)
Kaiken sen mä menetin (2:46)

Avantgardistic gospelmuzak for the post new wave era

*************

Tiitus August: synth, vocals, recorder, guitar drums, programing

Paulus Aslak: synth, vocals, recorder, guitar

All songs
written and composed by Raamatulliset miehet
Recorded at Studio Saddamstreet at Autumn 2007

************

REVIEWS

"Tässä on jälleen yksi todella outo levy Luovaja-yhtiön tallista. Se alkaa sammaltavasti lausutulla Raamatuntekstillä, jonka taustalla on plink-plonk -soittoa - joka sitten kehittyy lähes hypnoottiseksi sykkeeksi. Perässä seuraa mm. kummallista simppeliä syntsaa (kuten Herääminen ja Totta, Mooses tango), mainiota lausuntaa-ja-konetaustoja -matskua (Nostalgia) ja täysimittaista teinihuumorihäröilyä (Jumalan kanssa discossa).

"Tästä albumista ei saa otetta missään kohtaa - hetkittäin tuntuu että se on pelkkää pelleilyä, hetkittäin se osoittaa käsittämätöntä kekseliäisyyttä. Enimmäkseen jäädään kyllä ensin mainitun puolelle. Toisaalta jos haluaa aitoa yllätyksellisyyttä, tai hölmöä musiikkia sosiaaliseen viinanjuontiin, tälle varmasti löytyy oma käyttönsä. Ei tarvitse kuin kuunnella hissimusiikki-raita Katsotaan telkkarii ja nussitaan ja sitä seuraava sekava Kohtaus putkeen, niin on jo varsin pihalla.

"Minä en pidä tästä tippaakaan - mutta ainakaan ei levy todellakaan jätä kylmäksi!" (Jiituomas / Kuolleen musiikin yhdistys)

*************

"Here is yet another strange disc from the Luovaja label. It begins with a drunkenly-like stammered Bible reading, with some plink-plonk -music in the background - but that is then developed into an almost hypnotic pulse. What follows are things like simplistic synth (such as Herääminen and Totta, Mooses tango), nice speech-and-machines stuff (Nostalgia) and full-blown teen-humor silliness (Jumalan kanssa discossa) . This is an album one doesn't grasp at any time - at times it seems the artists are just fooling around, at others there's amazing cleverness. Mostly it's just the former, though. On the other hand, if one wants real surprises, or silly music for social boozing, this certainly has its uses. All one needs to do is listen to the elevator music track Katsotaan telkkarii ja nussitaan and the following, chaotic Kohtaus in a row, and one is pretty far out already.

"I don't honestly like this album one bit - but at least this isn't music that would leave me cold!" (Jiituomas / Kuolleen musiikin yhdistys)

*

"I’m not entirely sure what to make of this disc, so let’s get a few facts out of the way– it’s the fifth release for Finnish label Luovaja. Its sound is dominated by cheesy keyboards of the Casio variety. To an English speaker, at least one track sounds like it has the lyric “Dookie poo” repeated over and over in a silly voice, while a cuckoo clock signals the 4 o’clock hour.

"Clearly, not the best candidate as crossover material.

"At its strongest, “Raavalin kirjeitä Tiitukselle” produces some heavily-layered chaotic moments, densely packed with conflicting noises. “Heraaminen,” for instance; descends into a fury of crashing cymbals, roller coaster screams, and bleeping towards its finish. “Kaiken Sen Ma Menetin,” (of the aforementioned “dookie poo” lyric) melds a mellow synth melody with spastic drum twiddling, all while introducing distressed breaking noise and female vox loops under the main drunken vocal. It’s a terrible mess, but it hangs together like a machine that has to work, no matter how many inept repairs need be made.

"Unfortunately, the rest of the album doesn’t seem to have had such effort put into it. Screwing around with the tape rolling sounds pretty much the same in any language, and the lack of direction will make for a difficult listen to any but the most wishy-washy of listeners.

"Still, this is the age of the CDR. If Luovaja wants to put out 50 of these, I’m inclined to look on the bright side of it. “Raavalin kirjeitä Tiitukselle” is far from being a fully-realized album, but the chance to hear new artists constructing their work from the ground up in real time is an opportunity unique to this generation of listeners. There may be some good in this– but only time will tell." (DaveX / Startling Moniker)

*

"Luovaja-levymerkin eklektinen julkaisulinja jatkuu Raamatulliset miehet -duon debyyttilevyllä Paavalin kirjeitä Tiitukselle (Luovaja, 2008, CD-R). Hengellistä sanomaa Paulus ja Tiitus levittävät abstraktin diskon, akustisten laulelmien, raamattulausuntojen ja rivojen juttujen voimin. Vähän rankempaa kvalitatiivista kontrollia jää kuulijarukka kaipaamaan: tuntiin yltävä kokonaiskesto on jokseenkin liikaa kerralla sulatettavaksi, varsinnii kun levyn yleisilme on erittäin harhaileva. No, oli miten oli, niin täytynee opetella käyttämään levysoittimensa ohjelmointifunktiota ja lopettaa valittaminen. Paljon antaa anteeksi levylle, jolta löytyy sellaisia poppihittejä kuten 'Jumalan kanssa discossa', 'Riparilaulu' ja 'Katsotaan telkkarii ja nussitaan'. Parasta, niinku." (Ville Moskiitto / Huuhkaja päivänvalossa)

*

"– – If it’s pretty difficult to describe what Chandeliers are about it’s downright impossible to grasp the essence of Finnish Raamtulliset Miehet’s Paavalin Kirjeitä Tiitukselle (Louvaja [sic]). Ritualistic spoken word in Finnish gives way to hypnotic pulses, cheesy keybords, guitar feedback, toy instrumentation and whatever idea that pops up at that given second. The overall result is messy and from time to time quite interesting." (Mats Gustafsson / Broken Face)